Kennel Kiiramanna - Pentuopas

KUN PENTU TULEE TALOON

Pennun luovutus tapahtuu 7-8 viikon ikäisenä. Tämä hetki on eräs suurimmista muutoksista pennun elämässä. Tehkää siitä pennulle mieluisa ja hauska tapahtuma! Te olette sen koko elämän tuki ja turva. Te syötätte ja juotatte, te annatte turvan kun se näkee jotain outoa, pelottavaa tai ihmeellistä. Teistä ja teidän käyttäytymisestänne riippuu nyt kaikki. Opettakaa ja rohkaiskaa pentua tutustumaan uusiin asioihin: ihmisiin, luontoon ja toisiin koiriin.

Kuusi ensimmäistä viikkoa pennun elämässä ovat kaikkein tärkeimmät. Silloin se opettelee elämään uudessa ympäristössä. Se oppii nopeasti tuntemaan laumanjohtajan (=omistajan) ja siihen kuuluvan muun perheen, mukaan luettuna kaikki muut mahdolliset kotieläimet kun se vaan sille tarpeeksi hyvin osoitetaan ja näytetään.

Laumaeläimen tavoin pentu luonnollisesti yrittää päästä nokkimisjärjestyksessä mahdollisimman korkealle. Koira valitsee aina isäntänsä ja se päätös pysyy. Isäntä on koiralle lähinnä "jumala", joka saa rankaisematta tehdä mitä tahansa. Nokkimisjärjestyksessä koiran alapuolelle jääneiden tulee suhtautua uuteen perheenjäseneen asiallisesti ja oikeudenmukaisesti. Koira EI SAA IKINÄ OLLA LASTEN RIEPOTELTAVA LELU. Oikein kohdeltuna ja rakkaudella kasvatettuna pentu on mitä parhain ystävä ja ja aikuisena koira on valmis taistelemaan viimeiseen hengenvetoon puolestanne. Hyvin kohdellun koiran muita merkittäviä ominaisuuksia ovat: kodin vartiointi, ihmisen kuuliainen palveleminen, lohduttaminen ja myötäeläminen. Koira rakastaa "koiran tavallaan" jokaista perheensä jäsentä koko pienellä sydämellään.

PENNUN SISÄSIISTEYS

Pentu oppii nopeasti sisäsiistiksi kunhan noudatat muutamia ohjeita: vie pentu aina hetipuoliin ulos kun se on syönyt ja/tai juonut. Samoin menetellään kun pentu on herännyt. Pihalla oltaessa kannattaa aina pennun antaa rauhassa telmiä, leikkiä ja juosta. Niin tarpeet tulevat helpommin tehdyiksi. Ihmiselle tyypillinen kiire on pennulle jotain aivan käsittämätöntä! MUISTAKAA AINA KEHUA JA KIITTÄÄ KUN TARPEET TULEE TEHTYÄ OIKEIN!! Kehuminen ja kiittäminen on erityisen tärkeätä. Positiivisella otteella ja -koulutuksella saadaan nykylogiikan mukaan parempia tuloksia.

Eli jos pentu pissii tai kakkii sisälle, asiaa ei edes huomata ja ei missään nimessä edes sanota pennulle mitään. Tämä tuntuu tehoavan moniin pentuihin. Yksinkertaistaen: kun pentu tekee asiat ulos - kehutaan, leikitään, annetaan makupalaa. Kun pentu tekee asiat sisälle - ei huomata, ei kehuta, ei kontaktia pentuun, edes negatiivista. Toinen tapa on torua vahingon sattuessa ja opettaa äänenkäytöllään se kielletyksi. Kumpikin tapa tuottaa tulosta. Mutta se kannattaa aina muistaa, että pennulle ei saa karjua eikä huutaa. Collie kyllä kuulee pientäkin ääntä. Niin tässä sisäsiisteys asiassa kuin muussakin opetuksessa äänenväri ja - painot ovat tärkeitä ja collie ei ole "huutavien" ihmisten koira. Turha huutaminen ja karjuminen vain aiheuttaa sitä, että koira ei reagoi käskyihin.

ULKOILU JA LENKKEILY

Jo sisäsiistiksi opettamisessa tuli varmasti selvästi korostettua ulkoilun merkitys. Pienikin pentu tarvitsee ulkoilua ja nauttii saadessaan kulkea ja telmiä pihalla. Käykää ulkona niin usein kun vaan mahdollista. Tehkää se kuitenkin pennun säännöillä. Ei mitään kuntolenkkejä alle kuuden kuukauden ikäisenä. Vasta 10-12 kk:n ikäiselle voi ajatella esim. polkupyörälenkkejä. Pyöräiltäessä on syytä pitää mielessä pari asiaa: Ystäväsi saattaa alussa pelätä pyörää ja loukata liikkuessaan itsensä, siksi "kylmäharjoittelua" alussa, jossa te molemmat kävelette pyörän kanssa. Kun ajatte ensimmäistä kertaa, kannattaa olla varovainen ja seurata koiran menoa huolella. Älä koskaan sido hihnaa pyörän ohjaustankoon kiinni vaan pidä se kädessäsi. Säädä vauhti sopivaksi niin, että koira ravaa eikä laukkaa. Kunnollinen ravi on terveellistä ja rasittaa kaikkia tärkeitä lihaksia. 

PENNUN KASVATUS JA KOULUTUS

Kultaisia sääntöjä ovat oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys ja johdonmukaisuus. Nämä säännöt astuvat voimaan heti, kun pentu on tullut taloon. Jos olette päättäneet, että pentu ei saa tulle sänkyyn tai sohvalle, se ei saa tehdä sitä milloinkaan, EI EDES ENSIMMÄISENÄ PÄIVÄNÄ!!

Pentua kohtaan on väärin jos kiellot ja käskyt ovat omistajan mielialasta kiinni. Älykkäänä eläimenä koira kokeilee niin kotona kuin ja varsinkin koulutuskentällä, näyttelyissä...milloin omistajan mieliala sallii pientä vilppiä ja näin se oppii kokeilemaan luontoanne aivan liian usein. Yllättävän monet ns. "luonnevikaiset" koirat ovat erinomaisia koiria ja luonnevika hyvin usein on löydettävissä aivan toisesta päästä hihnaa!!! Liian moni pentu ja aikuinen on tuomittu "ongelmakoiraksi" turhaan.

Kasvatusta ja koulutusta ei pidä sekoittaa keskenään. Kasvatus rauhalliseen ja kaikkia osapuolia tyydyttävään elämään alkaa heti, kun pentu on tullut uuteen kotiinsa. Ja kaikki voisi alkaa, mistäpä muualta kuin RUOKAILUSTA!! Pentu opetetaan ruokailemaan omassa ruokailupaikassaan antamalla ateriat vain ja aina siinä samassa paikassa. Pentua ei ikinä kannata opettaa ruokailemaan lähellä omaa ruokapöytää. Pöydästä ei saa ikinä antaa mitään pennulle. Pentu kannattaa opettaa nukkumaan omalla pedillään joka on vedoton ja riittävän tilava paikka pennulle. Tässä heti alussa kannatta muistaa, että jos ei halua kuraista, likaista koiraa sänkyynsä, sitä ei saa päästää sinne milloinkaan.

Pennun peruskoulutus antaa pohjan myöhemmin tapahtuvalle varsinaiselle koulutukselle. Oppaassani esiintyviä käskyjä pitäisi soveltaa pennun elämään mielellään alle 7kk:den iässä leikkien ja haastaen. Kaksi tärkeimmistä käskyistä ovat: TÄNNE ja ISTU. Molempien käskyjen merkityksen voi opettaa pennulle"puolisalaa". Nälkä ja sen tyydyttäminen on pennulle yksi voimakkaimmista vieteistä ja sitä kannattaa hyödyntää. Ruoan antamisen yhteydessä kutsuu pentua nimeltä. Näin tassuihin tulee myöhemmin vauhtia kun pentu yhdistää ruoan ja oman nimensä kutsumisen. Pidä kutsuttaessa aina ruokakippoa edessäsi ja mitä todennäköisimmin pentu tulee sitä kärkkymään. Vie kuppi pennun pään päälle ja lausu samalla taikasana "ISTU". Voi sattua ihan mukavasti niin, että pentu istahtaa eteesi jolloin sinun on annettava samalla sekunnilla kippo pennulle.Tarvittaessa voit painaa samalla pennun takamusta alas ja sanoa "istu". Kun pentu ryntää luoksesi kuullessaa käskyn "tänne", olet päässyt jo pitkälle.

Ehdottoman tärkeätä on, että MUISTAT PALKITA PENNUN AINA KUN SE TEKEE KÄSKYSI MUKAAN!!!! Palkintona voi olla makupala, ruoka, silittely, taputtelu ja leikki. Seuraava vaihe on kutsua pentua luoksesi olessasi sen kanssa yhdessä metsässä tai jossakin rauhallisessa paikassa. Kutsu pentua nimeltä ja käsky "tänne". Jos se lähtee heti tulemaan luoksesi, on sille annettava palkkio välittömästi. Jos taas pentu ei kuuntele eikä reagoi, niin käänny itse vastakkaiseen suuntaan ja lähde juoksemaan. Normaalisti pennulle tulee jumalaton kiire luoksesi ja kun se tulee innokkaasti niin palkitse välittömästi.

Kokeissa koiran tulee luokse tullessa istua eteesi, joten kannattaa se opetta jo tässä vaiheessa. Eli luoksetulo eteen ja istumaan! Samaan leikkiin voi vielä liittää erilaisten esineiden noutamisen. Kun pentu kotona kuljettelee erilaisia esineitä, kutsu pentu luoksesi. Kun se on edessäsi anna käsky "istu", tartu leluun ja käsky "irti". Samalla annat makupalan tai "vaihtolelun". Kokeilehan sitten noutoa niin, että heität lelun ja pidät hellästi pennusta kiinni ja sanot "paikka". Sitten päästät pennun menemään ja sano "tuo" tai "nouda". Käsky voi olla mikä vaan kunhan käytät aina samoja sanoja. Tässä olisi hyvä pennun olla kevyessä pannassa. Kun se ottaa esinettä, jonka olet heittänyt, sano taas "tuo" ja yritä ohjata pentu luoksesi ja taas tutut jutut "istu", "irti" ja palkkio. Noutoliikettä voi jatkossa vaikeuttaa yrittämällä saada pentu edes hetkeksi istumaan-"istu" tai "paikka"-kun viet lelun muutaman metrin päähän ja palaat pennun luoksa. Nyt käskyt "tuo", "istu", "irti". Muista, että tämä on leikkiä jossa ei saa olla mitään ikävää kuin palkkion viivästyminen (pennun mielestä).

Aivan pientä pentua ei kannata vakavasti opettaa seuraamaan tai suorittamaan muita enemmän malttia vaativia tehtäviä. Aloittelet vain varovasti ja kevyesti helpompia juttuja tulevaisuutta ajatellen. Palkitseminen ja sen ajoitus on aina kaiken opetuksen A ja O.

Kaikkia näitä harjoitusleikkejä voi yhdessä jaksossa toistaa muutaman kerran, mutta vain niin kauan kuin se pennusta on hauskaa ja antoisaa. Lopeta opetus ehdottomasti hieman ennen kuin pentu kyllästyy koko touhuun. Näin pennulle jää näistä "tottelevaisuusleikeistä" hyvä mieli ja se tottelee tulevaisuudessa käskyjä iloisesti. Näin peruskoulutetusta pennusta näkee heti, että se pitää isäntänsä kanssa työskentelystä. Tärkeää on myös pitää kirkkaana mielessä, että koiran koulutus jo perusasioiden osalta vaatii pitkäjänteisyyttä , toistoja ja taas toistoja lukemattomia kertoja.

Rangaistuksetkin tulevat aikanaan, mutta silloin sinun tulee todella olla varma, että koira tietää mitä siltä vaaditaan, mutta jostain syystä se ei halua vain totella. Silloinkin hyvä ohjaaja pystyy tehtävää muuntamalla saamaan käskyn suoritetuksi, tavalla jolla pystyy palkitsemaan koiran. Tyypillinen virhe on torua tai jopa voimakkaammin kurittaa koiraa, joka esim. vasta viiveellä "kiusoitellen"tulee luoksesi. Se tulee luoksesi koska on kiintynyt sinuun ja sillä pitää AINA olla turvallinen hyvä olo lähelläsi! Kehu sitä - vaikka vähän suututtaisikin - laita hihna kiinni ja ota muutamia seuraamis- ja tottelevaisuusharjoituksia. Siksi, jotta se huomaisi kuka on pomo. Pyri lopettamaan tilanne taas siten, että voit todella kehua ja palkita ja ylistää koirasi erinomaisuutta. Vanha sanonta "väkivalta alkaa kun taito loppuu" pitää tässäkin paikkansa. Pyri motivoimaan koirasi tottelemaan houkuttimilla.

Koulutuksen ja leikkimisen ajankohta on myös tärkeä. Jos itselläsi on pinna kireällä, unohda ehdottomasti koko koulutus sillä kertaa! Koskaan kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin pikku ystävältäsi vaadit ja haluat, ja jos et jaksa leikkien korjata suoritusta paremmaksi, vaan suutut ja rankaiset, voit pitkäksi ajaksi pilata koko hyvän alun ja tärkeän asian. Makupalat ovat varsinkin collielle erinomainen palkitsemismuoto alussa, mutta niilläkään ei ole tehoa jos koirasi on syönyt juuri vatsansa täyteen.

On erittäin tärkeätä, että koirasi tietää milloin sitä pyydetään jotakin tehtävää suorittamaan, sen ollessa ns. "käskyn alla" ja milloin se on vapaa käskystä. Harjoituksien välissä sinun kannattaakin käyttää sanoja "vapaa" tms, jotta koirasi tietää olevansa nyt vapaana. Siihen kuuluu tietysti leikkiä ja "kisailua" hetken aikaa.

Tarkastellaanpa joitakin palveluskoirilta vaadittavia suorituksia ja niiden kouluttamisideoita. Seuraaminen on päivittäin tarvittava liike. Ihan pienelle pennulle ei ole tarpeen laittaa kaulaan ohutta nahkapantaa kummempaa, mutta 6kk:den iästä eteenpäin kannattaa ottaa käyttöön tukeva, kestävä kuristuspanta. Asettakaa panta siten, että se löystyy tarvittaessa ja kiristyy vain silloin kun nykäistään hihnasta. Ei suinkaan ole tarkoitus, että pentu on kuristusotteessa koko ajan. Vain kuristus silloin kun pentu vetää tai ei kulje vieressä.

Tällä pyritään jälleen korostamaan koulutuksen yksinkertaista logiikkaa. Kun koira on oikealla paikalla vasemmalla puolella, se tuntee korkeintaan ohjaajan hyväilevän käden kaulallaan ja toisaalta sen vetäessä tai rynnätessä eteenpäin, se tuntee epämiellyttävän "nykäisyn" ja kiristyksen kaulallaan.

Liikkeen koulutus: Lähde mielellään liikkeelle koiran istuessa vieressäsi vas. puolella, käskysanalla "seuraa" ja tarvittaessa nopea pieni nykäisy hihnasta. Nuori koira saattaa rynnätä eteenpäin ja silloin joudut nykäisemään hihnasta. Se on tehtävä reippaasti niin että koira sen tuntee. Tällöin on aina muistettava toistaa käsky "seuraa". Normaalisti koira palaa oikealle paikalleen vas. polvemme kohdalle, jolloin sitä on hyvä kehua ja taputtaa samalla. Hetken kuluttua pentu saattaa taas rynnätä jonnekin jolloin joudut nykäisemään hihnasta. Sama toistetaan tarvittaessa. On tärkeää, että toistamme nykäykset astetta terävämmin ja että pentu oppii ymmärtämään sen, että miellyttävämpää on omistajan vierellä. Kun tätä toistetaan tarpeeksi usein (aluksi vain korkeintaan n. 10 min.) alkaa oikea paikka löytyä ja seuraaminen sujuu haluamallamme tavalla. Tätä on hyvä toistaa eri vauhdeissa niin, että se opitaan, molemmin puolin, hallitsemaan. Muutaman alkuharjoittelun jälkeen on syytä ottaa mukaan jo ns. käännökset kuljettaessa molempiin suuntiin, oikealle ja vasemmalle sekä täyskäännökset. Kääntyessäsi muista aina käsky "seuraa".

KOULUTUKSEN AIKANA EI SAA UNOHTAA HYVÄILYÄ JA PALAUTUSTA!!!!

Seuraamisliikkeeseen on myös vähitellen syytä liittää istuminen. PK-kokeita (palveluskoirakokeita) ajatellen voi mukavasti ottaa tavaksi, että liikkeellelähtö ja istumiskomento annetaan "vasemmalle jalalle". Eli käsky "seuraa" ja lähdetään vasemmalla jalalla liikkeelle. Se helpottaa koiran täsmällisempää liikuntaa. Samoin "istu"- käsky annetaan astuessamme vasemmalla jalalla. Tämän jälkeen astumme vielä kerran oikealle eteenpäin, siirrämme vasemman jalan koiran viereen ja koiran pitäisi istahtaa viereemme samaan rintamasuuntaan etutassut kengänkärkiemme tasalle. Jos istumakäskyä on harjoiteltu jo aivan pentuna, pääset suhteellisen nopeasti eteenpäin. Varmasti joudut "hiomaan" tätä suoritusta paljonkin. Antaessasi liikkeessä "istu"- käskyn, on syytä pitää hihna suht´ lyhyenä ja otettuasi itse vielä askeleen oikealle ja siirrettyäsi vasemman jalan koiran viereen, nostat oikealla kädellä hihnaa kireälle ja vasemmalla painat koiran takamusta maahan. Kun onnistutte, HYVÄILE ja TAPUTA. Jälleen liikkeelle, käsky "seuraa" ja istuminen uudestaan. Toistoja, toistoja ja vieläkin toistoja! Pyri vaatimaan oikeata asentoa ja paikkaa vieressäsi ja vasta sitten HYVÄILYT. -ja muistakaa: vain ja aina kun siihen on aihetta!

Seisominen käskystä on myös tärkeä seuraamiseen liittyvä tapahtuma. Kuljet rauhallista vauhtia, kiristät vas. kädellä hihnaa lasket oikean käden kämmenen terävästi koiran kuonon eteen ja samalla annat terävän, selkeän käskyn "seiso" . Tavallaan jo hihnalla pysäytit koiran ja sitä tehostaa kuonon eteen laitettu käsi. Hihnaa voi hieman löysätä, mutta kämmen jää kuonon eteen ja samalla toistat käskyn. Rauhallisen täsmällisesti jutellen oppiminen onnistuu mukavasti ja nyt on tärkeää, että et matki pidemmälle ehtineitä ja yritä liian nopeasti jättää koiraa seisomaan yksin. Seiso aluksi koiran vieressä käsi kuonon edessä laskien hitaasti kymmeneen. Jos kaikki menee mukavasti, pääset tämän jälkeen ottamaan taas normaalin asennon koiran vieressä ja kehumaan sitä. Kun koira seisoo rauhallisesti laskiessasi kymmeneen (käsi kuonon edessä) voit ottaa askeleen tai pari eteenpäin, välillä toistaen rauhallisesti ja täsmällisesti "seiso".

Vähitellen pääset siihen, että annat käskyn, oikea käsi viuhahtaa kuonon editse ja tarvittaessa hipaisee terävöittäen suoritusta ja pääset siirtymään 3-4 metrin päähän koirasta ja sitten kääntymään sitä kohden. Kun liike on opittu ja koira jää seisomaan paikalleen (rauhallisesti laskiessasi kahteenkymmeneen) voit vähitellen jälleen pidentää matkaa koirasta. Tämän edellä mainitun liikkeen koulutuksessa on hyvä, mikäli sinulla on hieman ylipitkä hihna tai ohut, mutta kestävä naru , noin 5-7 m. Muista kouluttaessasi edetä hitaasti ja oikein. Jos alkuopetus jää hataraksi ja kesken, tulevat todella vaikeasti korjattavat virheet aikanaan eteesi yrittäessäsi pidemmälle koirasi kanssa. Eli älä etene vauhdilla seuraaviin käskyihin, vaan opeta kunnolla jokainen liike erikseen!

Ja seuraavaksi sitten maahanmeno. Maahanmeno on monesta koirasta aika epämiellyttävää. Jos aloitat tämänkin liikkeen alkeet jo kotona, pääset varmemmin eteenpäin. Parhaiten voi alkeet opettaa istumaliikkeen jatkona. Eli istumaan ja sitten käsky "maahan", joka opetetaan painamalla vasemmalla kädellä hartioista ja vetämällä oikealla kädellä tassut eteenpäin niin, että rintakehä on maassa. Tähän voi liittää esim. ruokakupin antamisen kun koira on maassa, jolloin koirasta on luonnollista mennä maahan, koska kuppi on myös maassa. Koiran on myös opittava menemään maahan suoraan liikkeestä. Tämä opetetaan parhaiten ottamalla liikkeessä ollessa pannasta kiinni ja vetämällä koira alas samalla kun annetaan käsky "maahan".

TOISTOJA, TOISTOJA JA JÄLLEEN TOISTOJA, sillä kertaus on opintojen äiti ja hyväily ja makupalat palkintoja oppimisesta!!!

PENNUN RUOKINTA

Jo siirtyminen uuteen kotiin voi herkimmille pennuille merkitä sellaista stressiä, että vatsa menee täysin ripulille. Tätä pahentaa vielä entisestään täysin uudet ruoat. Varminta onkin kysyä kasvattajalta mitä ruokaa pentu on siihen mennessä syönyt. Kannattaa jatkaa samalla ruoalla vähitellen siirtyen "omaan" ruokaansa. Vaihdos on tehtävä hitaasti, mieluiten parin viikon aikana.

ATERIAT: Pentu tarvitsee 7-8 viikon ikäisenä vielä noin neljä ateriaa päivässä. Ruokahalun kannalta on hyvä pitää kiinni suunnilleen samoista ruoka-ajoista kuin kasvattajakin. Jos ja kun ruokakuppiin alkaa jäämään ruokaa ja se ei maita, on se merkki siitä, että yksi ateria voidaan jättää jo pois. Pienenä vihjeenä, että ellei perheellä ole erityistä syytä, niin täysikasvuinen koira tulee erinomaisesti toimeen yhdellä aterialla päivässä.

VÄLIPALAT OVAT YHTÄ KIELLETTYJÄ NIIN KOIRILTAMME KUIN MEILTÄ IHMISILTÄKIN!!! Tuloksena kun tahtoo olla paisuva vyötärönympärys. Puhumattakaan siitä koituvasta terveyshaitasta. Käytännössähän kasvattaja ei voi ottaa vastuuta koirasta joka ruokitaan makupaloilla ja huonosti. Pennun ruokinnan päämääränä on pirteä, terverakenteinen koira. Anna siis tasapainoista ruokaa riittävästi, mutta älä liioittele. Viili ja piimä ovat terveellisiä joko jälkiruokana tai ruuan mukana. Suuret reisiluut ovat erinomaista nakerrettavaa pennuille. Niistä saa kalkkia ja hampaat puhdistuvat, samoin kuin se antaa pennulle sopivaa lajityypillistä tekemistä. Silloin ehkä säästyvät perheen kengät ja laukut!

Muista kysyä kasvattajan henk. koht. ruokintaohjeita noutaessasi pentua.

MUU HOITO

Vaikka kaikki rodut eivät varsinaisesti trimmausta tarvitsekaan, niin jotain käsittelyä kuitenkin. Yksi tärkeimmistä on kynsien hoito. Kynnet on leikattava säännöllisesti heti pennusta lähtien. Jos kynsiä lyhennetään säännöllisesti parin viikon välein ja se tehdään turvallisesti omistajan sylissä, koira ottaa koko asian rauhallisesti ja säikkymättä. Kynttä ei saa kuitenkaan leikata liian lyhyeksi ja leikkaamista varten kannattaa hankkia kunnolliset sakset juuri koiran kynsiä varten. Apua kannattaa aina kysyä kasvattajalta, lemmikkiliikkeestä tai eläinlääkäriltä.

Tyhjä ns. vaalea osa leikataan kynnen kärjestä pois. Se on pelkkää sarveisainesta ja siinä ei ole hermoja. Jos kynsiä leikataan harvoin, kasvavat hermokanavat varsin pitkälle kärkeen ja silloin tulee operaatiosta melkoinen taistelu. Liian pitkäksi kasvaneiden kynsien leikkaus tuottaa kipua ja usein tehdään narkoosissa, joten sitä ei kannata tehdä usein. Vain leikkaamalla säännöllisen usein, välttyy tältä turhalta ja kalliilta toimenpiteeltä.

Hampaiden harjausta suosittelevat jotkut ja se onkin ihan hyvä asia, sillä mitä enemmän koira syö pehmeätä ravintoa, sitä helpommin sille muodostuu hammaskiveä ja reikiä. Harjattaessa on kuitenkin huomioitava se, että harja on erittäin pehmeä ja sitä ei saa painaa yhtään. Liian kova harjaaminen aiheuttaa erittäin helposti ientulehduksen. Hyvät kunnolliset aidot luut antavat leuoille työtä ja auttavat hampaita pysymään puhtaana. Vältä ulkomaisia "tekoluita". Niissä on erittäin suuri Salmonella vaara! Myös possunkorvat saisivat olla kotimaisia.

Pesu ei ole tarpeen lyhytkarvaisilla koirilla kovinkaan usein, mutta pitkäkarvaisilla kannattaa kuitenkin kurakeleillä suihkuttaa alaosa koirasta ja välttää yläosan läpikastelemista. Pesuun on monenmoisia shampoita, mutta ns. lactapesu-tyyppiset shampoot ovat erinomaisia.Niissä ph on sopiva ja koiran iho ei kuivu liikaa.

Silmät ovat sielun peili, väitetään. Terveet silmät ovat kirkkaat, eivätkä rähmi suuremmin. Missään tapauksessa ei ole normaalia jos silmät ovat usein punaiset. Nuorilla koirilla tosin esiintyy rähmimistä aika usein ja on melko tavallista. Poistat vain rähmän pois pyyhepaperilla. Hanavettä ei kannata ikinä käyttää korvien tai silmien putsaukseen. Vesi on erinomainen kasvualusta bakteereille! Käytä aina apteekista saatavia silmänpuhdistusaineita.

TURKINHOITO: Puhtaana kiiltävä turkki on jokaisen koiranomistajan ylpeydenaihe. Lyhytkarvaisilla roduilla riittää joko pelkkä kumi- tai harjas-suka. Mutta pitkäkarvaisilla on hyvä käyttää kunnon harjaa. Osta siis kestävä ja asianmukainen harja. Älä kuitenkaan harjaa jatkuvasti, äläkä ikinä harjaa kuivaa turkkia. Kuivaa turkkia harjatessa karvat katkeilevat. Hyvä vinkki: suihkupulloon sadevettä ja kostuta sillä ja harjaa. Ei uskoisi miten veden laatu vaikuttaa. Kokeilehan. Tärkeintä on kuitenkin muistaa: Koiran turkki on sitä mitä se syö!!!! Esimerkkinä ylilihavat koirat: Milloin olet nähnyt lihavalla koiralla hyvää turkkia?

Korvat vaativat hoitoa rodusta riippuen. Korvatulehduksia esiintyy selvästi useammin niillä koirilla, joilla korvakäytävä on ns. karvoittunut voimakkaasti tai korvat riippuvat korvakäytävän päällä. Poikkeuksena Saksanpaimenkoira jolla on erinomaisesti tuulettuvat korvat, mutta korvakäytävä liian ylösviettävä ja ahdas. Korvax-puhdistusaine on hyvä, mutta muitakin tuotteita on. Toiset saattavat jatkuvasti käytettäessä aiheuttaa allergisia reaktioita ja toiset taas eivät puhdista. Pääasia on pitää korvat KUIVINA JA LIASTA VAPAANA. Jos korvaongelmat johtuvat punkeista, kannattaa se hoitaa ennenkuin laittaa kymmeniä euroja puhdistusaineisiin.

MADOTUS: Sisäloiset kuuluvat oleellisesti myös koiramaailmaan. Ne vaarantavat koiran terveyttä ja saattavat saada aikaan pahojakin kehityshäiriöitä kasvavilla pennuilla. Arvio matojen olemassaolosta voidaan tehdä ulostetutkimuksilla. Tosin nekään eivät aina anna tedellista kuvaa tilanteesta. Madotus eli loishäätö kannattaakin siksi tehdä säännöllisesti heti pennusta alkaen. Madotus kannattaa tehdä noin kolme- neljä- viikkoisena ja kerran vielä ennen luovutusta. Seuraava madotus noin 11- viikkoisena ja vielä noin 19- viikkoisena. Sen jälkeen pari kertaa vuodessa. Loishäätöön kannattaa käyttää seuraavia tuotteita: AXILUR tai FLUBENOL ja hilse- ja nenäpunkkiin STRONGHOLD. Muista, että Strongholdia tai vastaavaa ei saa antaa alle neljä kuukautiselle pennulle. Kantavalle sitä voidaan antaa. MUISTA, ETTÄ COLLIELLE EI SAA KOSKAAN ANTAA NS. PUNKKIPIIKKIÄ ELI IVOMEC- PISTOSTA. Ivermektiinimyrkytyksen vaara on kuitenkin myös talleilla, jos hevosia madotetaan tietyillä matolääkkeillä.

RIPULI: Ripuli on kiusallista ja sattuu varmasti jokaisen koiran kohdalle muutamia kertoja elämän aikana. Jos ripuli on veristä tai koiralla muita vakavia oireita, on välittömästi mentävä lääkäriin. Jos taas kyse on ns. normaali-ripulista, kannattaa antaa paljon juotavaa ja esim. sekoittaa veteen kivennäisainetta. Sitä saa apteekista. Ruoka ei ole tärkeätä ripulin aikana, mutta on annettava nestettä paljon. Jos koira ripuloi yli kaksi vrk. on mentävä lääkäriin. Ripulia voi usein aiheuttaa pelkkä ruoan vaihtaminen. Siksi, jos vaihdat koiran ruokaa, tee se mahdollisimman hitaasti ja anna päivittäin TEHOBACT-maitohappobakteeria. A-piimä pitäisi kuulua jokaisen koiran ruokavalioon pennusta alkaen.